ruusut

"Ruusu, lilja, kirsikkapuu"

Juhannusruusu, Suomen ruusu.

Juhannusruusu syksyisessä ruskassaan.

Juhannusruusu, Plena.

Juhannusruusut sireenien ohella olivat Haapasalon, kuten monien muidenkin maalaistalojen ensimmäiset koristekasvit. En muistanut kysyä silloin, kun olisi ollut joku vielä kertomassa, kuka ne tänne istutti. Mielelläni ajattelen, että Amanda-isoäitini, jota en koskaan saanut nähdä, olisi ne itse istuttanut kotinsa seinustalle. Yli 100 v. ne ovat uskollisesti kukkineet Juhannuksen tienoilla ja levittäneet suloista tuoksuaan. Suomalaiset rakastavat juhannusruusua, sillä se on kestävä ja terve ja menestyy pohjoisinta Suomea myöten. Sen arvellaan kulkeutuneen Suomeen Venäjältä, tai Baltian maista 1800-luvulla. Ruotsalaiset sanovat sitä "Suomen ruusuksi", vaikka se ei liene täältä "syntyisin". Taiteilijat ovat maalanneet siitä monia tauluja ja siitä on otettu ihania valokuvia. Minä en ole oikein onnistunut kuvatessani, vaan minun kuvani ovat enemmän, tai vähemmän ylivalottuneita "puhkipalaneita". Siksi laitoin ylle siitä syksyisen ruskakuvan. Silloin se on kaunis toisen kerran kesässä. Sen lehdet säilyvät varisematta kauan. Istutin tämän pensaan punaisen seinän vierelle ajatellen valkeita kukkia, mutta kaunis se näkyy siinä ruskaisenakin olevan.

Suviruusu, Poppius.

Suviruusu kuuluu pimpinellaruusuihin, kuten juhannusruusukun. Se alkaa kukkia vähän myöhemmin, mutta kyllä ne ennättävät kukkia yhtäaikaakin. Kun ne kasvavat vierekkäin, on se kaunis näky kevätkesäisellä pihamaalla. Suviruusukin menestyy aika pohjoisessa. Niitä sanotaan olevan vähän useampia kantoja eri puolilla Suomea. Kuvassani oleva saattaa olla aika vanhaa perua, sillä se kasvaa juurivesasta, jonka toimme polkupyörän tarakalla mieheni tädin puutarhasta Vanhan Härkätien varrelta Marttilasta.

Wiljamin keltaruusu. "Williams Double Yellov"

Myös Wiljamin keltaruusu on pimpinelloihin kuuluva. Se on terve ja kestävä, sanotaan, että se on niistä kaikkein pitkäikäisin. Se oli vielä muutama vuosi sitten harvinainen löytöruusu, mutta nyt on huomattu sen monet hyvät ominaisuudet ja sitä on alettu kasvattaa monissa puutarhoissa. Minunkin pensaani on vielä pieni, mutta kukkii jo ahkerasti kevätkesäisin. Katso kukan keskustaa: siinä on emien tilalla hauskannäköinen "nenä."

Metsäruusu. Rosa cinnamomea, R. majalis. Luonnonvarainen metsäruusu.

Metsäruusu on kasvanut meillä "aina". Sitä on sanottu myös "kaneliruusuksi", koska sen edellisen kesän kasvainten kuori on kanelinväristä (cinnamomea: kanelinvärinen). Se kukkii usein jo toukokuussa, (majalis: toukokuinen). Näin kertoo Pirjo Rautio kirjassaan "Suomen ruusut." Kun pidän sen juuristoalueen vapaana rikkaruohoista ja annan sille keväisin uutta multaa ja lantaa juurille, se palkitsee vaivannäön herkillä kukillaan. Se kyllä pärjää vertailussa monien jalostettujen pensasruusujen rinnalla. Kuvassa sen yksittäinen kukka.

"Henry Hudson"

"Henry Hudson"on pienikokoinen kurtturuusu, eli rugosa. Henry Hudson on saanut nimensä löytöretkeilijän mukaan, joka kuoli yrittäessään löytää Luoteisväylän. Se kasvaa vain vähän toista metriä korkeaksi. Se kukkii melkein koko kesän ja syksyllä siihen tulee punaisia kiulukoita. Sen nuput ovat kauniin punertavia, vaikka niitä ei nyt kuvassani näy. Sain Henryn Anja-serkultani, joka on tuonut minulle monien ruusujensa juurivesoja. Kiitokset Anjalle ihanista ruusuista!

Hansaruusu.

Kauan suosittu, yleinen Hansaruusu. Hansaruusu on nykyisin jo vaarallisena vieraslajina pidetyn kurtturuusun kerrottukukkainen lajike. Se on kestävä ja aina terve. Kun se alkaa kukkia kesäkuun lopussa, kukkii se koko kesän myöhäisempään syksyyn asti. Pääkukinta on komeinta, mutta kukat ovat suuria ja melkein jaloruusujen tapaisia ja pensaat ovat kauniita harvakukkaisempinakin. Pensaani ovat jo vanhoja ja olemme ne jo parikin kertaa leikanneet alas. Siten ne taas uudistuvat. Eivät ne ole juurivesoja paljoa tehneet ja niihin tulee vain vähän kiulukoita. Pelkään, että "kurtturuusun vihaajat" ja "hävittäjät" vievät lopulta kaikki kauniit kurtturuusulajikkeet. Ja minä, kaikista kukista pitävä, pidän niistä ihan tavallisistakin kurtturuusuista!

"Louise Bugnet"

Louise Bugnet on myöskin rugosaryhmään kuuluva ruusu.

Kanadalainen kirjailija Bugnet jalosti myös ruusuja ja niistä kauneimmille hän antoi nimet tyttäriensä mukaan: Louise, Marie, Madeleine. Louise oli nuorin tytär. (Kertoo Pirjo Rautio kirjassaan.) Louise Bugnet on yksi lempiruusuistani, sillä se on terve, kestävä ja "lempeä". Pitää yleensä paikkansa vanhan värssyn sanat:"Kauneimmankin ruusun alla piilee piikki pistävä." Vaan Louise-tyttö on poikkeus. Sillä ei ole piikkejä. Se kukkii koko kesän myöhäissyksyyn asti. Syyskesällä siihen alkaa tulla isoja, oranssinpunaisia kiulukoita. Ylläolevan kuvan otin lokakuussa, 2012. Silloin siinä oli yhtäaikaa vaaleanpunertavia nuppuja, kukkia ja kiulukoita.

Dagmar-ruusu. "Gelbe Dagmar Hastrup"

"Gelbe Dagmar Hastrup" on ihana ruusu. Valitettavasti se on liian talvenarka täällä Etelä-Suomessakin. Se kasvaa n. metrin korkuiseksi, mutta joka talvi sen versot paleltuvat. Suojattuna ryhmäruusujen tapaan ja lumen alla se pysyy kyllä hengissä. Se kukkii alkukesällä säilyneillä oksillaan ja kasvattaa nopeasti uudet versot. Koska se kukkii saman vuoden versoilla, ehtii kukkia tulla ja kukintaa kestääkin sitten syksyyn saakka. Tänä syksynä kietaisin pakkaspeitteen sen ympärille. Kiva keväällä nähdä, onko siitä kyllin lämpimäksi "talvipalttooksi" lämpimänpään ilmastoon tottuneelle kaunottarelle?

F. J. Grootendorst" Neilikkaruusu.

Neilikkaruusut kukkivat ahkerasti koko kesän. Ne ovat kestäviä kylminäkin talvina. Pakkanen kyllä puraisee oksien latvoja joka talvi ja ne näyttävät aika risuisilta keväisin, mutta toipuvat ihmeen nopeasti. Kukat ovat tiheissä tertuissa ja muistuttavat neilikan kukkia. Kuvassa olevan punaisen lisäksi on myös pinkki ja valkoinen lajike Grootendorst-ruususta.

"Minette", Mustialan ruusu.

Poutakesän ihana kaunotar. "Minette", Mustialan ruusu on levinnyt laajalle Suomessa, sillä se on kestävä ja terve pensasruusu. 1900-luvun alussa sitä on tuotu Tammelassa sijaitsevan Mustialan maatalousopiston taimitarhaan, josta opiskelijat ovat vieneet juurivesoja mukanaan. Vasta 1980-luvulla kasvitieteilijät saivat selville sen jalostajan ja alkuperän. Hän oli ranskalainen J.P. Vibert ja vuosi 1819. Ruusun kukat ovat suuria vaaleanpunaisia ja tuoksuvia. Se on ahkera kukkija. Aurinkoisena hellekesänä se on täynnä kukkia, mutta jos sen kukinta-aikaan sattuu sateita (ja usein sattuu), liimautuvat sen terälehdet, eikä kukka jaksa aueta. Joskus olen yrittänyt auttaa sitä kuorimalla uloimmat terälehdet ja yhden sadepäivän vauriot voikin niin korjata. Kun sadepäiviä tulee aina vain, kuten viimekesänä, ei voi muuta kuin vain kuvitella, kuinka ihana Minetti olisi, jos sen nuput olisivat saaneet aueta. Muita huonoja puolia ei Mustialan ruusussa sitten olekaan! Sain pensaani mieheni sisaren, Anelman, pihalta vuosia sitten. Kiitos Anelmalle!

"Maiden`s Blush", "Neidon Punastus."

Tämänkin ruusun alun sain Anja-serkultani. Se muistuttaa Mustialan ruusua, jota myös pidetään neidonruusulajikkeena, ja yhtä ihanalta tuoksuukin. Se on hyvin vanha ruusu alkuperältään. Sitä on viljelty Euroopassa jo 1400-luvulla, Suomeenkin se on kulkeutunut kauan sitten. Vanhoista puutarhoista löydettynä sitä on ruvettu lisäämään. "Neitonen" jaksaa avata nuppunsa sateisenakin kesänä, vaikka muutoin se on "Minetteä" arempi ja vaativampi. Kova pakkastalvi voi vähän kärventää sen latvoja. Kuitenkin se on kestävimpiä neidonruusuista. Viereisessä kuvassa sen yksittäinen kukka.

"Valamonruusu,"Splendens"

Suomalaisten rakastama, laajalle levinnyt valamonruusu on hyvin vanha ruusu. Ei tiedetä, onko se tullut meille idästä, etelästä tai lännestä? Valamon luostarisaarella, joka nyt kuuluu Venäjään, mutta oli ennen Suomea, kasvaa niitä paljon. Monet uskovat sen olevan sieltä peräisin. Toiset taas arvelevat sen olevan ruotsalaista alkuperää. Ruotsissa sen nimi on valmoros, unikkoruusu. Suomessa se olisi muuntunut muotoon valamoros-valamonruusu. Ehkä sitä on tuotu Suomeen molemmilta suunnilta. Unikon kukkia sen yksinkertaiset kukat muistuttavat. Se on kestävä ja terve pensas, sekä kukkii uskollisesti joka kesä. Syksyllä siihen tulee paljon kauniita kiulukoita. Jos siitä jotakin vikaa keksisi, niin ehkä sen, että se tekee valtavasti juurivesoja. Rusakot kuulemma tykkäävät niistä, mutta meillä ne ovat antaneet sen olla rauhassa ja Nummentonkijan on itse raivattava niitä, ettei joutuisi "prinsessa Ruususeksi tupansa keskelle!"

"Pohjantähti", Suomen köynnösruusu.

Pohjantähti, on ainoa köynnösruusu, joka menestyy koko Suomessa ja etelässä ilman suojaamistakin. Se kasvaa hyvässä hoidossa jopa neljämetriseksi, piikkikseksi köynnökseksi. Sen kukat ovat aika pieniä, mutta se kukkii kolmisen viikkoa ja kukkia on tertuissa useita. Se on oikein kaunis kukkiessaan. Meillä se kasvoi ensin talon seinustalla, mutta kun se "tunkeutui" ikkunoista sisälle ja seinän raoista ullakolle ja tarttui hiuksiin ohi kulkiessa, siirsin sen alemmaksi pihalle männyn juurelle, josta se saa tukea. Paikka taitaa olla aika karu, mutta kukkii se sielläkin, vaikka ei oikein tainnut tykätä saamastaan kohtelusta!

On minulla toinenkin köynnösruusu,

"Flammentanz,"

mutta se on paljon "kronkelimpi". Se kyllä on kestävimpiä Suomen oloissa, mutta vaatii talvisuojaamista etelässäkin. Piikkinen on sekin! Parina viimeisenä kesänä sillä on ollut jotain kasvitautiakin. Viime kesä, 2011 tosin oli kylmä ja sateinen kaikille kukille, ehkä "hienohelma" Flammentanz kärsi kovasti mokomasta ilmastosta! Viereisessä kuvassa se on vielä pieni taimi, mutta kukki silloin ahkerasti ja siinä oli paljon ihania punakukkia.

"Pikkala," "Pikkalan kaunotar."

Tämä kaunis ruusu on saanut nimensä Siuntiossa olevan Pikkalan kartanon mukaan, mutta sitä on löydetty muualtakin Suomesta. Sitä tiedetään kasvaneen myös Porvoossa Fredrika Runebergin ja Mimmi Wallgrenin puutarhoissa. Se kuuluu ranskanruusuihin ja Ranskasta Porvoon rouvatkin olivat taimensa tilanneet. Minun ruusuni on vielä pieni pensas. Istutin sen juurineen kaatuneen, vanhan pihakoivun jättämään paikkaan, johon oli helppo tehdä ruusupenkki. Voi, kunpa se menestyisi!

"Nukkeruusu" syysasussaan.

"Nukkeruusu" on luonnonruusu, joka on kotoisin Pohjois-Amerikasta. Se on pieni pensas ja hyvin kestävä. Sen kukat ovat yksinkertaiset, pienet ja punaiset. Se kukkii kesä-elokuussa. Syksyllä siihen tulee punaisia, pieniä kiulukoita. Sen lehdet ovat kiiltäviä ja kauniita. Kauneimmillaan se on syksyisin, sillä se saa punaisen ja oranssinvärisen voimakkaan ruskan. Silloin ei kukaan voi olla huomaamatta pikkuista nukkeruusua. Tässä kuvassa sen kukat.

"Punalehtiruusu," Rosa glauca.

"Punalehtiruusu" on luonnonruusu, joka on kotoisin Alpeilta ja Balkanin vuoristosta. Sieltä se on "ehtinyt" Suomeenkin jo 1800-luvun lopussa, ja on viihtynyt hyvin. Se ei tee juurivesoja, mutta sen siemenet, joita linnut syövät ja vievät luontoon, itävät hyvin. Pensaita on levinnyt puutarhoista ympäröivään luontoon ja metsiin. Punalehtiruusun kukat ovat pieniä, yksinkertaisia ja vaaleanpunaisia. Niitä tulee kyllä paljon ja kaunis se silloin on. Upeimmillaan sekin on syksyllä, sillä sen kiulukat ovat suuria ja kirkkaanpunaisia. Jos eivät linnut kaikkia löydä, koristavat ne pensaita talvellakin.

`Dart`s Defender, "Keijunruusu."

Kaunis ja helppohoitoinen Keijunruusu on Hansaruusun ja Nukkeruusun välinen risteytys. Se on perinyt vanhempiensa parhaat ominaisuudet. Nukkeruusun kiiltävän lehdistön ja hansan isommat kukat. Se kasvaa 1,5-2m korkeaksi,ja alkaa kukkia kesäkuun lopussa. Tuoksuu hieman hunajalta ja tekee syksyllä paljon punaisia kiulukoita.

"Tove Jansson."

Toven on jalostanut Peter Joy v.1990.Sen vanhemmat ovat Suviruusu ja Red Nelly. Se kuuluu pimpinellaruusuihin ja kukkii ensimmäisten joukossa keväisin.Se kasvaa 2,5 m korkeaksi. Kukat ovat ihania, sametinpunaisia.

Linnanmäen kaunotar" eli "Huviruusu."

"Linnamäen kaunotar" on löytynyt huvipuiston etelärinteeltä. Se valkeiden terälehtien tyvet ovat ensin kellertäviä ja sen heteet ovat keltaisia. Kaukaa katsoen se vaikuttaakin keltaiselta. Vanhetessa kukat tulevat kokonaan valkeiksi.Pensas kasvaa kaksimetriseksi. Se on meillä joka kevät ollut ensimmäinen kukkija, jo ennen Juhannusruusua. Ruususeura on nimennyt joitakin ruusuja uudelleen ja Linnanmäen kaunotar on nimetty Huviruusuksi.

"Hansa Land."

"Hansa Land" on kaunis, punainen ruusu. Siitä pitäisi kasvaa iso pensas. Valitettavasti se ainakin meillä on hallanarka ja paleltuu usein ihan alas asti. Kun se on omajuurinen , kasvattaa se uudet versot. Se ehtii kukkiakin, sillä se kukkii saman vuoden versoilla. Kaunis se, mutta isoa pensasta siitä ei meillä taida tulla.

"Auroda."

"Auroda" on helsinkiläinen löytöruusu kaupunkipuutarhuri Bengt Schalinin jäljiltä. Sitä kasvaa parissa Helsingin puistossa ja nimensä se on saanut Auroda Karamsinilta, jolle nimetyssä puistossa se kasvaa."Aurodan" kukat ovat sitruuankeltaisia, tuoksuvat mielyttävästi. Pensas kasvaa parimetriseksi.

`Versicolor`,`Rosa Mundi`Kirjoapteekkarinruusu`.

`Versicolor`on apteekkarinruusun silmumutaatio joskus kauan sitten. Punaiseen ruusuun on tullut kirjavia kukkia. Ruusu on hyvin vanha. Sitä uskotaan kasvaneen jo Pompeijissa ennen v.79 tapahtunutta Vesuviuksen purkaantumista. Sen kuvan uskotaan näkyvän löydetyssä freskossa. Ensimmäinen varma kuva siitä on vuodelta 1613 Nurnbergistä. Englannissa siihen on liitetty romanttinen tarina Rosamund Cliffordista, joka oli kuningas Henrik II rakastajatar. Mustasukkainen kuningatar antoi hänen valita myrkyn, tai tikarin väliltä. Rosamund valitsi myrkyn ja kuoli v. 1176. Hänen haudalleen kasvoi tämä ruusu. Hautakiveen oli kirjoitettu: "tässä haudassa lepää maailman ruusu, ei puhdas ruusu." Kukat voivat palautua takaisin punaisiksi joissakin versoissa.

Sointu.

Sointu ei ole vanha ruusu. Helsingin Yliopistossa alettiin jalostaa Suomen oloihin soveltuvia , kestäviä ja terveitä ruusuja. "Sointu" on yksi niistä. se kasvaa 1,5 m.korkeaksi, tuuheaksi pensaaksi. Se kukkii sekä edellisvuotisilla, että uusilla versoillaan. Kukat ovat ensin punaisia ja muuttuvat vanhetessa valkoisiksi.Silloin siinä on "soinnukkaasti" molempia. Kiulukoita siihen ei tule.

`Nuits d`Young`.

Tämän ruusun on jalostanut ranskalainen Laffay. Hän myi ruusujaan paljon Englantiin. Ei ole ihme, että hän nimesi ruusun englantilaisen runoilijan Edvard Yongin Ranskassa julkaistun `Nuits d`Young`runokirjan mukaan. "Yongin yöt" on tummimpia ruusuja, jonka kukkia keltaiset heteet vielä korostavat. Sen pitäisi kasvaa korkeaksi, mutta ei ole meillä kasvanut. Se tekee paljon juurivesoja. Kiulukat ovat pyöreitä ja punaisia.

"Morden Centennial."

"Morden Centennial on kanadalainen pensasruusu, joka ei kasva metriä korkeammaksi. Se on kestänyt meillä hyvin ja kukkinut runsaasti joka kesä. On kaunis rappujen vieressä.

"Jens Munk"

Tämäkin ruusu on kanadalainen, F. Svejdan v. 1974 jalostama. Se on saanut nimensä tanskalaisen tutkimusmatkailijan mukaan. Se kasvaa kaksimetriseksi. Kukkia tulee paljon ja niissä on 20-25 terälehteä. Kiulukoitakin tulee. Se on kovasti piikkinen. Kivampi katsella kauempaa.

"Champlain."

Kanadasta on myös kotoisin tämä ihanan punainen ruusu. Se on jäänyt meillä Morden Centennialia matalammaksi. On myös talvenarempi, mutta on selvinnyt hengissä ja kukkinut joka kesä.

Tämän ruusun nimi minulta "hukkui". Ostin sen Hongiston taimistosta. Ranskanruusu, gallika se on. Mahtaako tämäkin olla Valamon ruusu, joka myös kuuluu gallikoihin. Sillä vain on minun muita valamonruusujani isommat kukat. Se on vielä nuori pensas. Kukat ovat samettisen punaisia ja ensin kirkkaampia. Vanhetessaan ne vaalenevat. On se piikkisempikin kuin vanhemmat valamonruusuni .

Kmmentit:
IRENE 09.01.2015 13:12 Meillä on valkoinen juhannusruusu, istutimme sen 1981,hyvin on jaksanut vuodesta toiseen, välillä pitää poistaa "risuja".
NUMMENTONKIJA 09.01.2015 17:11 Kiitos, Irene, kommentista. Juhannusruusu on vaatimaton ihanuudestaan huolimatta, mutta tykkää hoitamisesta. Onko sinulla blogia? Tähän ei tule linkkiä.
LEILA 03.07.2014 14:20 Perunamaahan minäkin olen istuttanut. 52 ruusupensasta, joista osa todella ihan pieniä, viime syksynä istutetut. Siitä se alkaa!
NUMMENTONKIJA 04.07.2014 18:14 Voi meitä "perunanviljelijöitä!!" Minulla on vain 30 erilaista, muutamia useampia. Niin ja osa kituu! Kukkia on tulossa paljon, mutta kirvat ja sade kiusaavat.
LEILA 02.07.2014 23:52 Onpa mukava tavata lisää ruusunharrastajia! Monta tuttua pensasta sinulla, mutta myös niitä, joita en ole tohtinut näin pohjoiseen ottaa, kuten tuo ihana Flamme
NUMMENTONKIJA 03.07.2014 14:14 Eivät minun ruusuni ole ollenkaan sinun tarhasi veroisia. Pihaperunamaahan niitä istuttelin ja ovat vielä pieniä uusimmat. Flammentanz juuri ja juuri hengissä!

Etusivu, Nummentonkija